Liikuntapäällikkö Matti Santtila väitteli tohtoriksi

Palvelukseen astuvien nuorten miesten kunto heikkenee ja paino nousee - miten lisätyllä voima- tai kestävyysharjoittelulla voidaan vaikuttaa varusmiesten fyysiseen kuntoon ja kehon koostumukseen?

Puolustusvoimien liikuntapäällikön everstiluutnantti Matti Santtilan valmennus- ja testausopin väitöskirjan "Effects of Added Endurance or Strength Training on Cardiovascular and Neuromuscular Performance of Conscripts During the 8-week Basic Training Period" (Lisätyn voima- tai kestävyysharjoittelun vaikutukset varusmiesten hengitys- ja verenkiertoelimistön sekä hermo-lihasjärjestelmän suorituskykyyn kahdeksan viikon peruskoulutuskauden aikana) tarkastettiin 16.4. klo 12.00 Jyväskylän yliopiston liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimi tutkimusjohtaja, eversti, tohtori Karl Friedl U.S. Army Medical Research and Materiel Command's Telemedicine and Advanced Technology Tutkimuskeskuksesta ja kustoksena professori Keijo Häkkinen Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitokselta.

Puolustusvoimien fyysisen koulutuksen päämääränä on kehittää asevelvollisten fyysistä toimintakykyä sekä tuottaa sijoituskelpoisia sotilaita poikkeusolojen joukkoihin. Tavoitteena on lisäksi vahvistaa asevelvollisten myönteistä asennetta elinikäiseen liikunnan harrastamiseen. Kuntotilastojen perusteella neljännekselle palvelukseen astuvista varusmiespalvelus on fyysisesti erittäin vaativaa. Liikuntakoulutuksessa yksilöllisyyden ja nousujohteisuuden avulla edistetäänkin varusmiesten sopeutumista asepalveluksen fyysiseen ja henkiseen kuormitukseen sekä kehitetään turvallisesti heidän fyysistä suorituskykyään ja perusliikuntataitojaan. Varusmieskoulutuksen nousujohteisuudella taataan se, että koulutuksen fyysinen kuormitus on korkeimmillaan vasta palveluksen lopulla joukkokoulutuskaudella. Varusmieskoulutukseen liittyvien koulutusohjelmien kehittäminen on näin ollen perusteltua ja sitä tehdään säännöllisesti varusmiehiltä saatavan palautteen sekä tutkimustulosten perusteella.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli aluksi selvittää millaisia muutoksia on tapahtunut palvelukseen astuvien suomalaisten nuorten miesten kehon koostumuksessa, aerobisessa suorituskyvyssä sekä lihaskunnossa viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana. Tutkimuksen toisena päätarkoituksena oli selvittää lisätyn voima- tai kestävyysharjoittelun vaikutukset varusmiesten sekä hengitys- ja verenkierto-elimistön ja hermo-lihasjärjestelmän suorituskykyyn sekä maastojuoksusuorituskykyyn taisteluvarustuksessa kahdeksan viikon peruskoulutuskauden aikana.

Tutkimustulokset osoittivat, että palvelukseen astuvien noin 20-vuotiaiden suomalaisten nuorten miesten aerobinen suorituskyky ja lihaskunto ovat laskeneet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ja vastaavasti heidän kehonsa keskipaino on noussut viimeisen 15 vuoden aikana. Fyysisen suorituskyvyn lasku ja kehonpainon nousu ovat eittämättä uhka suomalaisten miesten kansanterveydelle. Vallitseva tilanne aiheuttaa myös lisääntyviä muutospaineita Suomen

puolustusvoimien koulutusjärjestelmän kehittämiselle etenkin fyysisen koulutuksen

ja liikuntakoulutuksen osalta.

Tämän tutkimuksessa varsinaisessa harjoitteluinterventiossa havaittiin, että Suomen puolustusvoimien voimassa oleva peruskoulutuskauden koulutusohjelma paransi merkitsevästi varusmiesten maksimaalista hapenottokykyä, maastojuoksusuorituskykyä sekä ylä- että alavartalon maksimaalista voimantuottoa. Seerumin testosteronitaso nousi peruskoulutuskaudella kaikilla harjoitusryhmillä indikoiden osaltaan, että eri tutkimusryhmien harjoittelumäärä ja harjoitusteho olivat olleet riittäviä positiivisten kuntomuutosten aikaansaamiseksi. Lisätty voimaharjoittelu yhdistettynä nykyiseen peruskoulutuskauden koulutukseen johti kuitenkin voimaharjoitteluryhmän varusmiesten seerumin kortisolipitoisuuden nousuun. Voimaharjoitteluryhmän maksimivoimatasojen muutokset sekä lihaksen poikkipinta-alan kasvu eivät poikenneet tilastollisesti merkitsevästi muista harjoitteluryhmistä.

Peruskoulutuskauden harjoittelu pienensi myös varusmiesten kehon rasvaprosenttia ja vyötärön ympärystä kaikissa harjoitteluryhmissä. Fyysisen suorituskyvyn nousu ja kehon koostumuksen muutokset olivat sitä myönteisemmät, mitä huonommassa kunnossa varusmiehet olivat palveluksen alussa olleet, ja mitä alhaisempi oli heidän palvelusta edeltävä liikunta-aktiivisuus.

Tämän tutkimuksen perusteella voidaan olettaa, että peruskoulutuskauden liian runsas kestävyyspainotteinen sotilaskoulutus saattoi osittain estää voima- sekä kestävyysharjoittelun tyypilliset spesifiset vaikutukset. Voimaharjoitteluun painottuneen ryhmän maksimivoimamuutokset olivat odotettua pienemmät ja eri harjoitteluryhmien väliset muutosten erot olivat lähes kaikissa mittauksissa suhteellisen pieniä. Voimaharjoittelu kolme kertaa viikossa ei kuitenkaan estänyt varusmiesten maksimaalisen hapenottokyvyn kehittymistä. Toisaalta kestävyysharjoitteluun painottuneen ryhmän maksimaalinen hapenottokyky ei lisääntynyt muita ryhmiä enemmän kolme kertaa viikossa suoritetulla kestävyysharjoittelulla.

Tämä tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että voimaharjoittelun tulisi olla tärkeä ja jopa välttämätön osa peruskoulutuskauden ohjelmaa, koska kestävyysharjoittelua lisäämällä ei saavuteta merkittäviä lisähyötyjä varusmiesten fyysiselle suorituskyvylle. Voimaharjoittelulla tiedetään olevan myönteinen vaikutus sotilaiden kykyyn kantaa lisäkuormaa sekä vammautumisen ennaltaehkäisyyn. Voimaharjoittelun spesifisten vaikutusten lisäämiseksi tulisi peruskoulutuskauden kestävyyspainotteista sotilaskoulutuksen määrä vähentää ja voimaharjoittelun osuutta vastaavasti lisätä. Tämän lisäksi tarvitaan yksilöllisempiä voima- ja kestävyysharjoitusohjelmia, jotka perustuvat palvelukseen astuvien varusmiesten lähtökuntotasoihin sekä heidän fyysisissä perusominaisuuksissa ilmeneviin puutteisiin.

Palaa otsikoihin