His­to­ria

Jär­jes­täy­ty­neen ja ni­me­no­maan va­paa­eh­toi­sen so­ti­la­sur­hei­lun al­ku­vai­hei­ta täy­tyy haa­ru­koi­da aina “Van­han so­ta­väen” ajal­le. Suo­men tarkka-​ampujapataljoonien väen tie­de­tään har­ras­ta­neen ai­na­kin am­mun­taa, juok­su ja hiih­toa.

Tie­dot yh­dis­tyk­sis­tä tai seu­rois­ta ovat puut­teel­li­sia, mutta ai­na­kin vuon­na 1896 pe­rus­tet­tiin Lap­peen­ran­nas­sa Suo­men Ra­kuu­na­ryk­men­tis­sä pal­ve­le­vien kes­kuu­des­sa “Sportklub­ben”. Luut­nant­ti Au­gust Lin­de­ma­nin aloit­tees­ta pe­rus­tet­tu seura pa­neu­tui eri­tyi­ses­ti rat­sas­tuk­sen edis­tä­mi­seen ja har­ras­ta­mi­seen.

Suo­ma­lai­sen so­ta­väen lak­kaut­ta­mi­nen hil­jen­si tä­män­kin toi­min­nan, mutta monet näis­tä hen­ki­löis­tä oli­vat mu­ka­na muu­ta­ma vuo­si­kym­men myö­hem­min it­se­näi­sen Suo­men ar­mei­jaa pe­rus­ta­mas­sa.

Pe­rin­tei­siä la­je­ja

Kent­tä ja ka­sar­mie­lä­mä oli 1920-​luvulla kovaa. Asu­mi­so­lot oli­vat puut­teel­li­set ja yh­tei­seen vapaa-​ajanviettoon ei ollut juu­ri­kaan mah­dol­li­suuk­sia ul­ko­na ta­pah­tu­vaa ur­hei­lua lu­kuun ot­ta­mat­ta. Tämä koski niin va­rus­mie­hiä kuin kan­ta­hen­ki­lö­kun­taa­kin.

Toi­min­nan muo­dot vaih­te­li­vat hyvin pal­jon. Jois­sa­kin va­rus­kun­nis­sa vain ur­heil­tiin. Mo­nil­la pai­koin toi­mit­tiin myös yh­dis­tys­ten puit­teis­sa. Esi­mer­kik­si Tam­pe­reen Ryk­men­tis­sä pe­rus­tet­tiin vuon­na 1925 am­pu­ma­seu­ra “Ase­vei­kot”. Sen jä­se­net kil­pai­li­vat niin kes­ke­nään kuin pai­kal­lis­ten suo­je­lus­kun­tien­kin kans­sa. Ryk­men­tis­sä har­ras­tet­tiin myös muita pe­rin­tei­siä so­ti­las­la­je­ja sekä pe­sä­pal­loa ja jopa bil­jar­dia. Ra­ken­net­tiin­pa va­rus­kun­nan lä­hei­syy­teen jopa hyp­py­ri­mä­ki.

Tal­vi­so­dan tii­mel­lyk­ses­sä ei eh­dit­ty ur­hei­le­maan. Jat­kos­so­das­sa­kin ur­hei­lue­lä­mä elpyi vasta ase­ma­so­dan ai­ka­na.

Joukko-​osastot jär­jes­ti­vät si­säi­siä kil­pai­lu­jaan mo­nis­sa la­jeis­sa, mutta iso­ja­kin ki­so­ja oli. Di­vi­sioo­nien vä­li­nen Kan­nak­sen poik­ki­hiih­to oli yksi täl­lai­nen. Sa­moin pi­det­tiin jäl­leen muu­ta­man vä­li­vuo­den jäl­keen useas­sa ur­hei­lu­la­jis­sa Suo­men mes­ta­ruus­ki­sat.

Rau­han jäl­keen pa­lat­tiin ta­kai­sin ka­sar­mie­lä­mään ja kou­lut­ta­man uusia va­rus­mie­si­kä­luok­kia. Me­ne­te­tyt so­ta­vuo­det ha­lut­tiin ottaa ta­kai­sin ur­heil­len­kin. Va­rus­kun­tien väes­tä tuli mo­nil­la paik­ka­kun­nil­la seu­ra­toi­min­nan pri­mus­mo­to­rei­ta.

Kohti omaa liit­toa

En­sim­mäi­set aja­tuk­set So­ti­la­sur­hei­lu­lii­tos­ta esi­tet­tiin jo 1950-​luvun alus­sa, mutta tuol­loin ei vielä oltu kyp­siä lii­ton pe­rus­ta­mi­seen. Vuon­na 1954 ryh­dyt­tiin sen si­jaan pe­rus­ta­maan va­rus­kun­nal­li­sia ur­hei­lu­toi­mi­kun­tia, joi­den pää­teh­tä­vä oli va­rus­mies­ten vapaa-​ajan lii­kun­ta­har­ras­tus­ten li­sää­mi­nen. Rahaa ei juu­ri­kaan voitu ir­rot­taa toi­min­taan, joten toi­min­nan ak­tii­vi­suus riip­pui hyvin pal­jon ve­tä­jien in­nok­kuu­des­ta. 1960-​luvulla toi­min­taan saa­tiin jon­kun ver­ran veik­kaus­voit­to­va­ro­ja. Ra­han­ja­ko­pe­rus­tei­ta muu­tet­tiin myö­hem­min, ja ilman vi­ral­lis­ta or­ga­ni­saa­tio­ta ur­hei­le­vat so­ti­laat uh­ka­si­vat jäädä veik­kaus­ra­ho­jen ul­ko­puo­lel­le.

Ke­vääl­lä 1967 puo­lus­tus­voi­mien ko­men­ta­ja, ken­raa­li­luut­nant­ti Yrjö Kei­no­nen ni­me­si toi­mi­kun­nan poh­ti­maan lii­ton pe­rus­ta­mis­ta. Toi­mi­kun­nan eh­do­tuk­ses­ta ur­hei­lu­toi­mi­kun­nat lak­kau­tet­tiin ja ti­lal­le pe­rus­tet­tiin va­rus­kun­nal­li­set re­kis­te­röi­dyt ur­hei­luseu­rat.

Ko­vin­ta kii­ret­tä pi­det­tiin Hel­sin­gis­sä, Hä­meen­lin­nas­sa ja Pork­ka­las­sa, joi­den so­ti­la­sur­hei­luseu­rat ko­koon­tui­vat hel­mi­kuun 16. päi­vä­nä vuon­na 1968 Pää­e­si­kun­nan edus­ta­jien kans­sa pe­rus­ta­maan Suo­men So­ti­la­sur­hei­lu­liit­toa. Lii­ton jä­se­nik­si hy­väk­syt­tiin va­rus­kun­nas­sa työs­ken­te­le­vät per­hei­neen sekä luon­nol­li­ses­ti va­rus­mie­het. Pe­rus­ta­mis­vuo­den lop­puun men­nes­sä jä­sen­mää­rä oli nous­sut jo 40 000:een ja seu­ro­ja­kin oli 29.

Epäi­le­viä kat­sei­ta

1960-​luvulla Suo­men ur­hei­lue­lä­mä oli edel­leen­kin ja­kaan­tu­nut po­liit­ti­ses­ti kah­tia ja muu­toin­kin pirs­tou­tu­nut mo­niin kes­kus­jär­jes­töi­hin. Uusi liit­to he­rät­ti al­kuun­sa mo­nen­lai­sia epäi­ly­jä. Eri­kois­lii­tot pel­kä­si­vät So­ti­la­sur­hei­lu­lii­ton tu­le­van sa­moil­le val­tio­na­pua­pa­jil­le. Työ­väen Ur­hei­lu­liit­to taas epäi­li ar­mei­jan “käs­ke­vän” nuo­ret ur­hei­li­ja­lu­pauk­set Suo­men Val­ta­kun­nan Ur­hei­lu­lii­ton seu­roi­hin.

Kai­ken­lai­set en­nak­ko­luu­lot kui­ten­kin voi­tet­tiin ja jo seu­raa­va­na vuon­na. So­ti­la­sur­hei­lu­liit­to kus­tan­si ylei­sur­hei­lu­jouk­ku­een ensi ker­ran Kan­sain­vä­li­sen So­ti­la­sur­hei­lu­lii­ton mes­ta­ruus­kil­pai­lui­hin Rans­kaan. Yksi ki­sois­ta mi­ta­lin saa­lis­ta­neis­ta oli Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton jä­sen­seu­raa Tai­nio­kos­ken Täh­teä edus­ta­nut sprint­te­ri Ossi Kart­tu­nen.

So­ti­la­sur­hei­lu­lii­ton pe­rus­ta­mi­nen osui suo­siol­li­seen ai­kaan. Muu­ta­maa vuot­ta ai­kai­sem­min oli siir­ryt­ty vii­si­päi­väi­seen työ­viik­koon, jol­loin vapaa-​aika li­sään­tyi. Työ­elä­mäs­sä oli­vat jo suu­ret ikä­luo­kat, joil­le ur­hei­lu ja lii­kun­ta oli­vat ol­leet kes­kei­nen osa lap­suu­den ja nuo­ruu­den har­ras­tus­toi­min­taa. Suu­ret mas­saur­hei­lu­ta­pah­tu­mat aloit­ti­vat myös me­nes­tyk­sen kau­ten­sa sa­moi­hin ai­koi­hin.

Koko 1970-luku oli So­ti­la­sur­hei­lu­lii­ton toi­min­nas­sa kas­vun aikaa, vaik­ka ta­lou­del­li­sia ja osin toi­min­nal­li­sia­kin vai­keuk­sia oli. Jä­se­net oli kui­ten­kin saatu ri­va­kas­ti liik­keel­le.

Va­kiin­tu­mi­sen aika

Seu­raa­val­la vuo­si­kym­me­nel­lä toi­min­ta va­kiin­tui niin pal­jon, että vuon­na voi­tiin pal­ka­ta ko­ko­päi­vä­toi­mi­nen 1982 toi­min­nan­joh­ta­ja sekä pe­rus­taa oma jul­kai­su So­tu­li.

Vuo­si­kym­me­nen puo­li­vä­lis­sä aloit­ti­vat toi­min­tan­sa en­sim­mäi­set va­rus­mies­ten lii­kun­ta­ker­hot, jotka tänä päi­vä­nä­kin ovat mer­kit­tä­vä va­rus­kun­tien viih­ty­vyys­te­ki­jä.

Vuo­si­kym­me­nen lo­pul­la liit­to jou­tui ope­tus­mi­nis­te­riön eri­kois­syy­niin, kun uutta lii­kun­ta­la­kia so­vel­let­tiin. So­ti­la­sur­hei­lu­liit­to to­det­tiin kui­ten­kin kaik­ki kri­tee­rit täyt­tä­väk­si val­ta­kun­nal­li­sek­si ur­hei­lu­jär­jes­tök­si ja val­tio­na­pu­jen pii­ris­sä py­syt­tiin edel­leen­kin.

So­ti­la­sur­hei­lu­lii­ton 1990-​luvun toi­min­taan ovat voi­mak­kaas­ti hei­jas­tu­neet puo­lus­tus­voi­mien si­säi­set muu­tok­set. Joukko-​osastoja on yh­dis­tet­ty, va­rus­kun­tia on lo­pe­tet­tu. Myös työ­olo­suh­teet ja ajat ovat muo­dos­tu­neet uu­den­lai­sik­si.

Osal­lis­tu­mi­nen lii­ton ja sen jä­se­nyh­dis­tyk­sen toi­min­taan on su­pis­tu­nut mää­räl­li­ses­ti, mutta laa­dul­li­ses­ti haas­tei­siin on pys­tyt­ty silti vas­taa­maan. Va­rus­mies­ten ja myös kan­ta­hen­ki­lö­kun­nan kiin­nos­tus mui­hin, kuin pe­rin­tei­siin “so­ti­las­la­jei­hin” on kas­va­nut. So­ti­la­sur­hei­lu­liit­to on ollut muu­tok­ses­sa mu­ka­na ja näkyy punt­ti­sa­leil­la, sähly-​ ja kiek­ko­kau­ka­lois­sa sekä golf­ken­til­lä.

Teks­ti:

Matti Hils­ka

Läh­teet:

Ka­le­vi Röm­pöt­ti: Suo­men So­ti­la­sur­hei­lu­liit­to, 20-​vuotistaival

Erkki Va­sa­ra: Suo­men rat­sas­tusur­hei­lun his­to­ria

Heik­ki Lii­po­la: Lah­den Toi­miup­see­riyh­dis­tys 60 v

Etelä-​Suomen Sa­no­mien vuo­si­ker­rat